Pelipoikki viikko 4

mielen liikkeitä

Niin, mitähän siellä mielessä liikkuukaan..

Pelisession alussa odotukset ja tietty kaava kuinka toivoo sen menevän. Tiettyjen slottien "saavutukset", free spinit ja bonukset pitää saada "kerättyä", sitten voi siirtyä seuraavaan peliin. Ja tietty sitä odottaa samalla nettoavansa vähän.

Session keskivaiheilla kun homma alkaa lipsahdella, alkaa ahdistus kasvaa. Pakko saada sitä, pakko saada tätä. Pakko saada alkupanostus takaisin. Pakko saada edes puolet siitä. Pakko saada edes jotain takaisin..

Sitten mielessä ei liikukaan enää mitään. Kunnes tulee seuraavan pelisession aika.

Hyi kamalaa. Onneksi se aurinko alkaa paistella tännekin suunnalle. (1.6.2010)

Mitä mielessä liikkuupi välittömästi ennen pelaamista? Niin... Toiveita, odotuksia, fantasiaa jonka tietää olevan utopiaa ja kaukana todellisuudesta. Kyllä vieläkin tavoitan sen miten mieli toimi hyperaktiivisesti luoden mielikuvaa pelisession kulusta. Ja miten tyhjä se oli kun pelimerkit alkoivat olla vähissä. Ja miten toimi kuin zombi pelien jälkeen..

Mitenkähän muut ihmiset käyttäytyvät juuri ennen peliä, erityisesti mielen tasolla.. Todennäköisesti aikalailla samoin..

Pelipoikki viikko 3

Pelaamattomuuden alku
Vähän reilun kahden kuukauden pelaamattomuus alkaa näkyä.
Ensin psyykkisessä voinnissa. On enemmän virtaa kun on vähemmän huolia. Loogista.
Pikkuhiljaa varmaan taloudellinen elämä alkaa tasapainottua. Ei tarvitse kaikenlaisia kikkoja rahapyöritykseen miettiä.

Aikaa jää enemmän muihin asioihin, uskoisin että myös kiinnostusta.

Olen aidosti kiitollisempi kuin pelaamisen aikana. Huomioin pieniä hienoja asioita elämässä, nautin niistä. Pari päivää sitten katselin muuttolintujen matkaa taloni yli, sekin olisi voinut mennä ohi jos olisin netissä kasinolla roikkunut.

En kirjoita tähän mitään pelaamisen jatkumista puolustavaa asiaa. Koska en keksi sellaista, koska kaikki näennäisesti positiiviset asiat kääntyvät kuitenkin jossain vaiheessa itseäni syöviksi hirviöiksi. (5.5.2010)

Muuttolintujen lento voi merkitä suurtakin. Useimmiten tuollaiset asiat kun vain huomioi eikä niihin sen kummemmin suo ajatuksiaan. Pelaamattomuuden alku, siinä elää hetkessä, niin kuin aina pitäisi. Olla tässä ja nyt, seurata mitä tapahtuu ja elää. Sen tunteen kun saa jatkumaan sen alun jälkeenkin, siinä on sitä jotain. Erityistä.

Pelipoikki viikko 2

Ennen kuin slotti pyörähtää..
Mitä mielessä liikkuu ennen pelaamista..? Hyvä kysymys. Monesti olin jo kirjautunut kasinolle ennen kuin edes hoksasin mitä teen.
Kuitenkin, tietysti se jännitys ja kihelmöinti pian alkavasta pelisessiosta alkoi nousta. Todella huumaava tunne, joka kasvaa ja kasvaa ollen huipullaan siinä vaiheessa kun rahansiirto on suoritettu ja pelitilille ropisee ensimmäiset eurot.

Ennen pelaamista usein myös hyväksytin itselläni jo valmiiksi tiedossa olevan tappion. "Voin hävitä tämän satasen koska en käy baareissa niin kuin kaverit." (27.4.2010)

Hetki juuri ennen pelaamista, se jännittävä odottava tunnelma. Peluri tietää sen. Aikamoista. Hetki juuri ennen pelaamisen aloittamista voi kestää vain muutamia sekunteja, riippuen millaisia rituaaleja tuohon hetkeen kenelläkin kuuluu. Nuo sekunnit sisältävät kuitenkin todella suuren määrän tunnetta, juuri sitä polttoainetta mikä riippuvuuteen tarvitaan että se voi palaa täydellä liekillä.

Höh, ajatushan on aivan vääristynyttä tuossa kohtaa kun antaa itselleen oikeutuksia toimia typerästi. En kuitenkaan olisi ollut valmis sytyttämään sataa euroa sytkärillä palamaan vaikka lopputulos olisi ollut ihan sama kuin pelatessa.

Pelipoikki viikko 1

Pääsin vielä kirjautumaan Pelipoikki -foorumille. Kopioin sieltä tekstini, jotka siis ovat osa viikottaisia kotitehtäviä. Useimmat tekstit foorumilla ovat hyvin lyhyitä ja suppeita, itse halusin lähteä kunnolla silloinkin puimaan asioita. Jostain syystä kirjoittaminen on ollut aika mieluisaa ja helppoakin aina.


Ohjelman viikko 1

Häpeästä kiitollisuuteen
Hei kaikki!
Omaa elämäntarinaani (tai pelitarinaa) en tähän kirjoita, noudattanee samaa kaavaa kuin monella muullakin. Kaveri tutustutti + alttius jo olemassa + alun pelionnea + elämyksiä + tunteiden pakoilua, korvaamista ja etsimistä = taloudellinen epätoivon suo.
No, minulle peliriippuvuuden ymmärtäminen oli erittäin suuri häpeän ja itseinhon hetki. Miten terveyden ja hyvinvoinnin kentällä työskentelevä ihminen voi olla ongelmainen? Siksi kielsin totuuden itseltäni kunnes oli liian myöhäistä.
Ongelman kieltäminen on asia, joka kaduttaa. Toisaalta, olen käsitellyt yleensäkin ns. pahat asiat niin, että lopuksi ymmärrän että en olisi se ihminen joka nyt olen ilman niitä tiettyjä kokemuksia.
Pelaaminen ja sen tuomat negatiiviset asiat elämässäni eivät näkyneet työssäni tai varmaan muutenkaan juurikaan. Olin koko ajan se sama mukava kaveri, joka elää ilmeisen huoletonta elämää. Tosiasiassa se huoleton mutta vastuullinen kaveri oli pikkuhiljaa enemmän vain kuori siitä mikä joskus oli ollut täyttä totta sisintä piirtoa myöden.

Näiden asioiden käsittely prosessina alkoi muutamia kertoja kun pelaamisen "lopetin". Aiempina kertoina tein töitä lähinnä itseni kanssa, ja aina se sisäinen peluri voitti. Tällä kertaa olen repinyt itseni henkisesti auki, latonut esiin asioiden todellisen laidan niin itselleni, läheisilleni, kuin myös ulkopuolisille ihmisille. Työterveyshuoltoa ja pankkia myöden. Minun ei tarvitse enää murehtia kasvojeni menettämistä, sillä olen sinut ongelmani kanssa, ja päivä päivältä ylpeämpi siitä että en ole juuri sinä päivänä pelannut. Tänään on 40. pelaamaton päivä. Laskemisen olen aloittanut tällä kertaa ensimmäisen täysin pelaamattoman kuukauden alusta.

Olen kiitollinen siitä mikä olen, ja sisälläni palaa aito halu näyttää että pystyn selättämään, tai ainakin elämään, tämän hirviön kanssa jonka olen valinnut elämänkumppanikseni. Sillä uskon asioilla olevan merkityksen, eikä tämä riippuvuus ole sokkona juuri minua valinnut. Ei se niin voi mennä. Minä kamppailen tämän asian kanssa siinä missä joku toinen ihminen aivan toisenlaisen ongelman kanssa. (9.4.2010)

Laskemisen tässä tekeekin helpoksi se että tekstistä löytyi pelaamattomuuden kesto ohjelman alun vaiheilla. Reilun kuukauden olin siis ollut ilman pelejä siinä vaiheessa kun ohjelman aloitin. Alun huumaa ja intoa, hyvä tietenkin niin.

Apua voi saada - myös kotisohvalta käsin!

Yksi aivan ehdottoman pätevä työkalu pelaamattomuuden alkuun pääsemisessä on PeliPoikki -ohjelma. Se on terapeuttinen prosessi - ohjelma - johon haetaan mukaan ja toivottavasti myös päästään. Yleensä mitä olen kuullut niin ihminen on joutunut jonottamaan päästäkseen alkuun tuossa ohjelmassa. Niin minäkin jonotin. En tosin enää muista miten pitkään mutta jonotin kuitenkin.

Linkki ohjelman etusivulle tässä: http://www.pelipoikki.fi/

PELI POIKKI

Pelin saa poikki myös netissä.

Noin 110 000 suomalaisella on viimeisen vuoden aikana ollut ongelmia oman pelaamisensa hallinnassa. Heistä yli 40 000 on vakava peliongelma tai peliriippuvuus. Tällä hetkellä vain harvat hakevat ongelmaansa ammattiapua. Nyt apua pelaamisen hallintaan saa myös netissä. Tarjoamme kahdeksan viikon ohjelman, jossa tukenasi on oma terapeutti. Tervetuloa.

Ohjelmaan mukaan pääsevä aloittaa siis kahdeksan viikon pituisen prosessin jonka aikana käydään viikoittain puhelinkeskusteluja terapeutin kanssa, tehdään netin kautta tehtäviä ja avarretaan omaa ajattelua riippuvuutta kohtaan. Aihealueet etenevät loogisesti ja osallistuja joutuu kohtaamaan oman ongelmansa ihan oikeasti.

Itse pidin erittäin hyvänä noita puhelinkeskusteluja. Erittäin. Ohjelmasta oli runsaasti hyötyä tukemaan pelaamattomuuden alkamista, sain tärkeille ensimmäisille viikoille kaivattua ulkopuolista tukea ja tsemppiä.

Niin. En voi kuin suositella. Koska jonoa todennäköisesti on, kannattaa laittaa hakemus heti vetämään! Ajattelin katsoa jos vielä pääsisin kirjautumaan pelipoikki-ohjelman suljetulle foorumille katsastamaan mitä kotitehtäväkirjoituksia olen silloin tehnyt. Jokaiseen viikkoon kuuluu foorumikirjoitus jossa avataan sen viikon teeman mukaisia aiheita.

Kävin pelipoikki-ohjelman noin vuosi ennen pelaamiseen sortumista. Vaikka lopullista irtautumista peleistä en silloin saavuttanutkaan on ohjelma erittäin hyödyllinen.

Romahdusta edeltävä iltapäivä ja sen jälkeinen aamupäivä

Tässä teksti minkä kirjoitin vain muutamia tunteja ennen kamalinta retkahdustani. Kirjoittaessa en täysin ymmärtänyt mitä sisimpäni huusi. Jos olisi, en olisi alkanut pelaamaan. Olen kirjoittanut tämän iltapäivällä.

Täälläkin mennään kyllä niin veitsenterällä, että huh.. Pelaamattomuus ei nostata tällä hetkellä minkäänlaista ylpeyden tunnetta, voisin kovin helposti ratketa nyt uudestaan. Ajatukset pyörii pelissä. Takaraivossa naksuttaa, että maksetut pelivelat mahdollistavat pelaamisen aloittamisen uudestaan, koska voi "aloittaa puhtaalta pöydältä".
Tukea tarvisin nyt ihan helvetisti, mutta lähipiiri on kait niin tottuneita uuteen, "puhtoiseen" minään, että peliongelma on ikään kuin menneen talven lumia.
Mahdollisen retkahduksen varalta olen siirtänyt mahdollisimman paljon rahaa käteisenä pidettäväksi. Ongelmani on siis netticasinoiden slotit. Käteistä en voi tietokoneen ruudulle syöttää. Olen silponut jo muutama kuukausi sitten kaikki korttini, paitsi S-pankin. Ehkä senkin kohtalo on olla sirpaleina.

Kaikki on paremmin kuin piiitkäään aikaan, silti olo on ihan tyhjä. Josko tämä on jotain kevätmasennukseen viittaavaa, ja sen vuoksi toivottomuus ulottuu myös peleihin.

Taistelu kuitenkin jatkuu. Katsotaan millainen seuraavasta kirjoituksesta tulee, vieläkö päivämittari raksuttaa viime vuonna alkanutta kulkuaan vai ollaanko palattu lähtöruutuun. (5.5.2011)

Huomatkaa, kuinka en tuntenut enää ylpeyttä pelaamattomuudestani. Se ei tuntunut miltään. Mikään ei tuntunut miltään. En enää kolme vuotta myöhemmin muista miltä tuntuu kun mielessä on pelit ja pelaaminen. Sen tiedän että se on kamalaa enkä halua sitä enää koskaan tunteakaan.

Seuraavana aamupäivänä.

Näin se päivässä muuttui... Retkahdin.

Eilisen illan ja tämän aamun aikana koin peliurani äärimmäisimpiä ilmiöitä:
- suurimmat isot kertavoitot, suurimmat kokonaistappiot
- nopein panostuksen noston tarve
- suurimmat panostukset mitä koskaan
- konkreettinen mahdottomuus lopettaa pelaamista. Vaikka olin voitolla tuhansia, itkien painelin "pyöräytä"-nappia ja pyysin voimia lopettamiseen. En päässyt edes vessaan koneen äärestä.

Onneksi en pystynyt lopettamaan, sillä seuraukset olisivat tuhoisammat jos olisin tosissaan pystynyt kotiuttamaan kaikki ne tuhannet. Kaikki tietävät että pelurille voittoraha tarkoittaa ainoastaan sitä, että ne pelataan korkojen kanssa takaisin.

Pelasin lähes kaiken mihin käsiksi pääsin. Yhdelle tilille jäi rahaa, ihmettelen että sitä en pelannut. Yhden pykälän alemmas olisi vielä tässä käsittämättömässä romahduksessa päässyt, ja se olisi ollut lapselleni avaamani tilin tyhjentäminen.
Kiersin kaikki ne varotoimet, joita olen itselleni asettanut. Rahallista menetystä suurempi on se pettymyksen määrä, mitä itseä kohtaan nyt koen. Niin hyvälle mallille oli asiat jo menneet.
Aloitan siis alusta. Olin valmis nähtävästi uhraamaan sen kaiken, mitä runsaan vuoden pelittömän putken aikana olin ehtinyt rakentaa. Toivottavasti en tee sitä enää milloinkaan. (6.5.2011)

Syöksy oli valtaisa. Erittäin nopea ja erittäin tuskainen. Kirjoittamani on kirjaimellisesti totta. Itkin ja pelasin. Rukoilin jotain, mitä tahansa voimaa että saisin lopettaa mutta en kyennyt. En päässyt koneen äärestä mihinkään. Kierros kierroksen jälkeen painoin nappia ja katselin lukuja näytöllä. Varmasti yksi kamalimpia kokemuksia elämässäni. Aivan kuin joku muu olisi päättänyt mitä teen ja itse vain seurasin vierestä, en kontrolloinut omaa kehoani. Hyi.
Pieni totuuden jyvänen tuossa että jos olisin saanut kotiutettua ne mitä pelitilillä parhaillaan oli, olisin vain pidentänyt tuskaani ja niiden rahojen mukana olisi varmasti mennyt seuraava palkkakin kasinolle.

En muista tai tiedä miten näiden kahden välinen yö meni. Todennäköisesti pelasin pitkälle aamuyöhön ja sitten katselin painajaisia pari tuntia.

Pelaamattomuuspäiväkirja 11

Edellisessä lainatussa tekstinpätkässä elettiin aikaa miltei tasan kaksi vuotta sitten.

Tuon toteamuksen jälkeen elämä on jatkunut tähän päivään saakka, ilman pelejä. Alkuvuodesta vietin juhlapäivää kun täyteen tuli 1000 pelivapaata päivää.
Vieläkään en täysin ymmärrä niitä syitä mitkä saavat ihmisen pelaamaan, mutta toisaalta en kaipaakaan tuota ymmärrystä. Jätetään se puoli tutkijoille ja analyytikoille.

Ainoa mitä minun täytyy tietää on tunteä itseni ja heikkouteni, tunnistaa vaaran paikat ja pyrkiä eteenpäin.

Elämä ilman pelejä on mahdollista.