Jokainen blogi alkaa jostain. Tämä alkaa tästä. Vielä en tiedä kirjoitanko vain tämän yhden tekstin ja jätän blogin muilta suljettuun tilaan vai alanko silloin tällöin kirjaamaan ylös tarinaani.
Nimimerkiksini valikoitu Jack Hammer. Kun koin viimeisimmän retkahdukseni ja pelasin, toimi tuhon välineenä nettikasinopeli Jack Hammer. Tuo ihana, kamala slotti.
Nyt, tätä kirjoittaessani tammikuun alkupuolella vuonna 2014 olen ollut pelaamatta 971 päivää. Kaksi vuotta ja suurin piirtein kahdeksan kuukautta. Viimeisin romahdukseni huipentui muistaakseni 6.5.2011 jolloin olin parina päivänä romuttanut vuoden verran kestäneen pelaamattomuuden. Tuona viimeisenä päivänä ja sitä edeltävänä yönä pelasin siinä kymmenen tuhatta euroa. Suurin osa retkahduksen alussa voitettuja rahoja. Eihän sellaiset pelurin tilillä pysy.
Riippuvuussairaus on hankala ymmärtää, se on todella monisyinen. Siihen kuuluu lähes jokaisessa tapauksessa retkahdukset ja notkahdukset. Harva lopettaa tupakointia kerrasta. Tai alkoholia. Tai huumeita. Niin, ei myöskään pelaamista moni kerrasta lopeta. Ihminen joka sanoo "Mikset vain lopeta?", ei ole riippuvainen, eikä siten ymmärrä että jos se olisi niin yksinkertaista, käsitettä riippuvuus ei olisikaan.
Itse elin yrittämisen ja retkahduksen vuoristorataa nelisen vuotta. Suunnilleen vuosien 2007-2011 välillä lopetin monta kertaa, taukojen ollessa mitä vain viikosta vuoteen. Aina kuitenkin huomasin palaavani pelien maailmaan. Jokainen notkahdus oli entistä syvempi ja tuhoisampi, niin taloudellisesti kuin henkisesti. Viimeisimmän romahduksen aikana totesin että en enää selviä jos jatkan samaa vuoristorataa. Seuraavaa peliputkea olisi todennäköisesti seurannut niin massiiviset taloudelliset ongelmat että olisin menettänyt asuntoni lisäksi luottotietoni ja jopa lapseni huoltajuuden.
Tässä sitä ollaan, yli kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. En ole pelannut. Vaikka olen todennut peliriippuvuusaiheisella foorumilla että "Raskaansarjan peluri olen. Varpaankynsiä myöden sairastunut". Se on siis mahdollista. Ajattelen että jos minä kykenen olemaan peleistä vapaa, niin kykenee kuka tahansa muukin jolla on keskivertoa vastaavat psyykkiset voimavarat. Jos tavallinen ihminen sairastuu riippuvuuteen, vaaditaan sama tavallinen ihminen kamppailemaan sitä vastaan. Ei supermiestä tai -naista.
Sen sijaan supermies tai -nainen on jokainen, joka tekee päätöksen taistella pelaamisen impulssia vastaan.
Miten on pelaamattomuus jatkunut?
VastaaPoista